Tulipas käväistyä Marokossa! Tätä ennen meikäläinen ei ole Afrikan mantereella käynyt. Ja olihan se meno siellä aika erilaista ainakin omiin Eurooppa-kokemuksiin verrattuna. Cadizilaistunut suomalaistoverini otti lennon Sevillasta ja itse nappasin lennon Valenciasta Marrakeshiin Ryanairilla. Perillä virkailijoiden jäyhyys yllätti kovasti. Olimme varanneet muuan hostellin ennakkoon mutta laiska kun olin, en jaksanut kaivaa hostellin tietoja lentokentällä repustani maahantulolomaketta varten. Noh, passitarkastuksessa virkailija sitten ilmoitti että maahan ei ole asiaa jos ei ole majoituksesta tietoa! Kiltisti kaivelin tiedot repustani. Ennen lentoa vietin yön Valencian lentokentällä aikaisen lähdön takia. Siellä satuin tutustumaan kahteen slovenialaistyttöön, jotka myöskin olivat matkalla Marrakeshiin. Tytöillä ei ollut minkäännäköistä majoitusta varattuna ennakkoon, joten passivirkailija totesi näille majoituksen suhteen saman kuin minulle. (Tyttöjen) onneksi olin heidän perässään jonossa, joten täyttelimme lomakkeisiin saman hostellin tiedot kuin itselläni oli varattuna!

Liikennekulttuuri oli hyvinkin mielenkiintoista. Teillä liikkui samanaikaisesti kävelijöitä, pyöräilijöitä, aasilla ratsastajia, mopoilijoita ja tietysti autoja. Liikennevalot olivat aika harvassa ja niiden noudattamisen lisäksi ainoa liikennesääntö tuntui olevan oikealla ajaminen, sekin vähän vaihtelevalla menestyksellä. Kävellessä kannatti olla tarkkana, Marrakeshissä jopa vanhan kaupungin pikkukujilla mopoilijat puikkelehtivat paikasta toiseen.

Atlas-vuoristoa.

Päivän kuva-arvoitus:
Montako satelliittilautasta löydät kuvasta?

Etukäteen lueskelimme että joukkoliikenteellä pääsisi kätevästi vierailemaan pienemmissä paikoissa Marrakeshin ympäristössä. En tiedä vaikuttiko talvikausi asiaan, mutta kun menimme paikalliselle linja-autoasemalle, yhtiöiden kojut olivat lähes kaikki suljettuina ja niiden edessä päivysti omaan laskuunsa toimivia taksiautoilijoita. Pariin kohteeseen aikaisemmin katsomamme bussit eivät siis kulkeneet joten se siitä kätevyydestä. Noh, päätimme sitten lähteä reissuun taksilla, joka tinkailuiden jälkeen ei loppujen lopuksi tullut kovin kalliiksi.

Matkakumppanini, tinkaamisen
maailmanmestari vauhdissa!

Marrakeshistä löytyi myös rutkasti kauppakatuja (souk). Niillä itse kukin pääsi tuomaan esiin sisäisen tinkaajansa. Tavara oli aika pitkälti turisteille suunnattua, ainakin isoimmissa paikoissa. Monella myyjällä tuntui olevan samaa rojua myynnissä. Tinkausta sai muutenkin harrastaa aika ahkerasti ja aluksi tämä olikin ihan hauskaa, mutta muutaman päivän jälkeen, kun nälkäisenä ja väsyneenä haluaa ostaa vain vähän vettä, leipää ja hedelmiä naposteltavaksi, alkaa homma tökkimään.

Tajine, tällä kertaa potuista
ja naudasta(?) valmistettu.

Ruoka Marokossa oli halpaa ja hyvää. Paikallista Tajinea tuli naposteltua useampaankin otteeseen. Muiden ruokalajien nimet olen autuaasti unohtanut, mutta hyviä nekin oli! Myös minttuteetä tuli hörpittyä melkoiset määrät, sitä kun tarjottiin vähän joka paikassa. Jokusen illan istuimme myös hostellissa muiden matkailijoiden kanssa kyseistä juomaa nauttien ja shisha-piippua poltellen.

Jonnekin päin Afrikkaa täytyy kyllä vielä ehdottomasti lähteä matkaamaan. Missä vaiheessa tämä tapahtuu, ei ole tietoa. Mutta seuraavalla kerralla auton kanssa :)

Hostellissa oli mm. tällainen lemmikki.