Vamos!

Tarinamme alkaa loppukesää lähenevästä Suomesta. Päähenkilömme Joonas on päättänyt lähteä uhkaavaa talvea pakoon Espanjan Cartagenaan, tarkoituksenaan tutustua paikallisiin viineihin, biitseihin, ihmisiin ja kiipeilymestoihin. Ainiin ja jotain puhetta oli myös opiskelusta paikallisessa yliopistossa. Tämä blogi seurailee Joonaksen elämää Espanjassa (ja ehkä sen jälkeenkin). Pääseekö päähenkilömme opiskelemaan? Oppiiko Joonas koskaan Espanjaa? Palaako kalpea suomalainen heti ensimmäisenä päivänä? Näihin ja muihin kysymyksiin saat (ehkä) vastauksen vain lukemalla eteenpäin!

Keskiviikkona jätin hyvästit Suomelle ja suuntasin kohti Espanjaa Ryanairin siivittämänä. Lento sujui mukavasti nukkuen ja perillekin päästiin ajallaan. Ilmastoidusta lentokoneesta ulos astuminen aiheutti melkoista hikoilua, koska olin tilan säästämiseksi pukenut kahdet pitkät housut, sekä takin ja kaksi paitaa päälleni. Lämpöä ulkona taisi olla reilut 30 astetta. Alicanten lentokentältä keskustaan pääsi kätevästi bussilla ja ensi töikseni veinkin kamat hostelliin. Vastaanottotiskille päästyäni heppu tiskin takana kertoi, että 2/3 talon ilmastoinnista on rikki. Kaveri lupasi kuitenkin majoittaa minut seuraavana päivänä ilmastoituun huoneeseen ja epäilyistäni huolimatta piti lupauksensa! Yllättäen ekana iltana olo oli aika nuutunut ja puuhastelut kaupungissa jäivät pieneen iltakävelyyn.

Maisemat Alicanten linnasta käsin

Alicantessa vietin kaksi kokonaista päivää. Heti ensimmäisenä iltana silmääni oli pistänyt läheisen mäen päällä oleva Alicanten linna, joten päätin käydä tarkastamassa sen. Onneksi muuan Uusi-Seelantilainen Jan kertoi "virallisen" reitin linnaan, joten säästyin pahemmilta harhailuilta. Jan itse oli harhaillut edellisenä päivänä puolitoista tuntia turhaan. Sisäänkäynti oli nimittäin hieman piilossa, erään tien vierestä johti kapea mutta piiiitkä tunneli mäen keskelle, josta noustiin hissillä linnaan. Kätevää! Sääliksi käy alkuperäisiä asukkaita, heillä tuskin oli moisia hienouksia käytettävissään. Nousua oli kuitenkin jokusen verran, koska ainakin allekirjoittanut sai hissimatkan aikana korvansa lukkoon. Linnasta näki koko Alicanten, joten reissu kyllä kannatti. Loppupäivä menikin sitten biitsillä makoillessa.

Ranta oli melkoisen täynnä, pääasiassa paikalla oli brittituristeja sekä venäläisiä ja espanjalaisia turisteja. Myöhemmin eräs paikallinen kertoi että jos Alicantessa haluaa olla rauhassa biitsillä, täytyy matkustaa 25 minuuttia keskustasta bussilla rannalle joka on 7km pitkä. Nojoo, sinne luulisi mahtuvan.

Biitsillä aurinko porotti melkoisesti, joten uiminen alkoi tuntua hyvältä idealta. Olin kuitenkin yksin liikkeellä, enkä viitsinyt jättää tavaroitani oman onnensa nojaan. Hetken kuluttua viereeni istahti neljä espanjalaisen näköistä tyttöä. Ajattelin että nyt pääsen harjoittamaan neljän espanjan kurssin voimin hankittua kielitaitoani! Kerroin tytöille että olen yksin matkassa ja kysyin voisivatko nämä vartioida tavaroitani kun käyn uimassa. Vastaukseksi sain kysymyksen: "Do you speak English?" Se siitä harjoittelusta. Tytöt olivat kotoisin Ranskan Nizzasta eivätkä osanneet sanaakaan espanjaa. Sain kuitenkin uimaseuraa sekä tavaroilleni vahdin. Ilokseni täytyy mainita, että ranskalaistytöt olivat jopa nössömpiä kuin minä uimisen suhteen! Vesi oli varmaankin +25-asteista, mutta neidot manailivat rannalla pitkään ennen uimaan uskaltautumista. "PYTÄÄÄÄ!"(tjsp), huusivat nuo keski-Euroopan vesipedot. Ainiin, ihme kyllä allekirjoittanut ei polttanut nahkaansa ensimmäisenä päivänä! Ainoastaan nenä ja posket tosin saivat kauniin, lievän punoituksen kaupungilla kävellessä. Hups.

Allekirjoittanut ja opas. Huomaa kontrasti!

Toisena päivänä hostellissa tutustuin espanjalaiseen Sergioon. Tämä oli lähtenyt Pamplonan helteitä pakoon rannikolle. Sergiosta oli paljon apua, tämä osasi mm. kertoa halvimmat ruokakaupat sekä paljon muuta hyödyllistä. Sergion ja parin brittitytön kanssa menimme päivällä vaihteeksi biitsille hengailemaan. Illalla otimme lähikontaktia espanjalaiseen cervezaan sekä ruokaan. Sergio oli kaikin puolin mukava heppu ja lupasi tulla käymään Cartagenaan kunhan sinne pääsisin asettumaan.
        






Noh, Alicantesta jatkoin siis matkaa Cartagenaan. Matka taittui kätevästi bussilla rannikkotietä pitkin. Espanjassa ainakin bussit tuntuvat muutaman kokemuksen perusteella olevan ilmastoituja sekä ihan hyväkuntoisia. Maisemiakin kelpasi katsella ja hinta ei ollut paha, joten voin kyllä suositella! Muusta joukkoliikenteestä en sitten tiedäkään. Junaa en vielä kokeillut, lippujen hintoja netistä katsellessa silmään pistivät eri yhtiöiden väliset hintaerot. Parhaillaan näyttää siltä että "normaalit" paikallisjunat ovat neljä kertaa halvempia kuin "paremmat" junat!

Cartagenaan saapuessa hikoilu jatkui. Bussiasema kun ei varsinaisesti ole ihan ydinkeskustassa ja olin vähän pihalla suunnasta. Ihmisiltä kyseleminenkään ei oikein tuottanut tulosta, ainakin kolme ensimmäistä vastaantulijaa olivat turisteja itsekin! Myöhemmin selvisi että Cartagena on aika autio kesäisin, kun ihmiset lähtevät lomien ajaksi muualle olemaan ja asumaan. Onneksi pienen harhailun jälkeen silmääni osui paikallinen infopiste. Sieltä löytyikin kätevästi kaupungin kartta jonka avulla hostellikin löytyi.

Hmm, blogin ulkoasua pitää ehkä vähän muokkailla vielä. Mutta tämä vuodatus oli tässä tältä erää, seuraavassa postauksessa sitten mietteitä Cartagenasta. Loppuun vielä kuva kulkukatista. Että ei kai muuta kuin paikallisten tapaan hasta luego!

Mau.