La bici

Tällä kertaa kirjoittelin vähän lyhyemmän sepostuksen, tarkoituksena lähinnä hehkuttaa viimeisintä ostosta!

Paikalliset osto- ja myyntiliikkeet ovat osoittautuneet oikein käyttökelpoisiksi! Viimeksi matkaan tarttui kitara, tällä kertaa ostin polkupyörän! Hintaa tuli 50 euroa ja pyörä oli aikas lailla kunnossa, lukuunottamatta hieman kieroa etuvannetta. Mutta vanne on nyt kunnossa ja pyörä käytössä! Cartagenassa ei muuten ole kovinkaan paljon pyöräteitä, yleensä pyörällä täytyy posottaa autojen seassa. Käväisin tuossa eräänä päivänä muuan ostoskeskuksessa vähän kauempana Cartagenasta. Visiitti venähti hieman ja kuinka ollakaan, takaisin tullessa oli jo pimeää! Oli aika jännää ajella maantiellä autojen kanssa siihen aikaan... Täytyy laittaa heijastimet + lamppu ostoslistalle

Tässä vielä kuva erittäin tyylikkäästä ohjaustangosta!

Bling bling.

 

Hieman houkuttaisi tehdä jokin pidempi reissu pyörän kanssa, on nimittäin mukava peli ajella! Täytyy pistää kohde mietintään...

En Cartagena

Tämänkertaisessa jaksossamme Joonas tutustuu uuteen kotikaupunkiinsa Cartagenaan. Päähenkilömme pääsee tutustumaan asunnonmetsästyksen ihmeelliseen maailmaan, löytää paljon uusia tuttavuuksia sekä taistelee espanjalaisen yliopiston ongelmien kanssa!

Noniin, Cartagenaan näköjään tutustuttiinkin huolella kun edellisestä kirjoituksesta vierähti näinkin kauan aikaa! Tätä kirjoitellessa Espanjassa on tullut vietettyä aikalailla kaksi kuukautta. Asunto on kerennyt vaihtua kerran ja espanja alkaa pikkuhiljaa sujua.

Muutama ensimmäinen päivä meni hostellissa asustellessa, hinta oli opiskelijabudjettiin nähden suolaiset 20e/yö. Omistaja oli Paraguaysta kotoisin oleva heppu, joka oli muuttanut Espanjaan perheensä kanssa. Yllättäen espanjaksi kommunikointi sujui aika hyvin, yleensä miehen kanssa keskustellessa ymmärsin puolet jorinoista. Omistajalla oli myös hauska tytär, jonka kanssa tuli rupateltua silloin tällöin. Tyttö kertoi että on oppinut englantia peleistä, koska omistaa XBOX:in. Kun kysyin mitä niistä oppii, tämä vastasi "Fuck you motherfucker!". Että sellaista. Hieman nauratti.

Ensimmäinen homma täällä Cartagenassa oli siis asunnon metsästys.

Espanjalainen katti, Menta!

Ennen hommaan ryhtymistä käväisin kuitenkin paikallisessa vaihtotoimistossa. Toimiston työntekijät ovat nuorehkoa porukkaa ja oli ihan mukava yllätys että toimiston "pomo" puhui täydellistä englantia! Asioista jutellessa selvisi, että olen ensimmäinen vaihtari tänä vuonna. Tämä oli oikeastaan ihan hyvä juttu, koska asuntoja ainakin oli tarjolla paljon. Kun kerroin asuvani vielä hostellissa, toimiston pomo kauhistui ja tiesikin heti kertoa, että erään toimistolla työskentelevän tytön asunnossa oli yksi huone vapaana. Noh, kävin sitten samana päivänä katsomassa ja kämppä vaikutti hyvältä! Ehkä ainoa miinuspuoli oli, että omistaja asui myöskin asunnossa. Mutta kämpässä oli myös kissa nimeltä Menta! Katti oli kait vähän seurankipeä, koska puski aina syliin ja muutenkin toi lelujaan näytille.

Kämppis silppuaa kanaa illalliseksi.

Edellämainittu kämppä oli kuitenkin tarjolla vain kuukaudeksi, joten jouduin etsimään uuden tilalle. Kävin katsastamassa muutamia eri puolilla Cartagenaa, tavoitteena pitää vuokra alle 200 eurossa. Kämpät olivat kuitenkin aika rähmäisiä. Lopulta kuitenkin (tai oikeastaan aika nopeasti) löytyi hyväkuntoinen kämppä hyvältä paikalta ja mukavien kämppisten kera! Kämppikset olivat ja ovat edelleen kolme espanjalaista poikaa. Alkuun ei oikein juttu luistanut, kämppikset kun eivät juuri puhu englantia ja täkäläisten murre vaikutti täysin käsittämättömältä mongerrukselta. Pikkuhiljaa sanavaraston kasvaessa paikallinen murrekaan ei enää tunnu niin vaikealta. Mutta vieläkin on ainakin omalla kohdallani valtavia eroja esim. paikallisen ja vaikkapa Madridista kotoisin olevan ymmärtämisessä (paikallinen murre on siis se vaikeampi). Kämppisten kanssa on muuten tullut touhuiltua kaikennäköistä, kokkailua tulee harrastettua useinkin. Lupasin tehdä kavereille karjalanpaistia mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

Ranskalaiset kiipeämässä.

Alkuajat täällä Cartagenassa olivat ehkä hieman yksinäisiä, koska olin tosiaan eka vaihtari täällä ja espanjalaisiinkin oli hieman vaikea tutustua kun yhden lauseen sanomiseenkin meni aina jokunen hetki. Tällä hetkellä tekemisestä ei enää ole pulaa! Vaihtareita taitaa olla yhteensä ~60 kappaletta ja jossakin päin kaupunkia tapahtuu aina jotain. Mikä parasta, muutama kaveri harrastaa kiipeilyä ja kahdella on autokin käytössään! Kiipeilyä täällä ei ole kyllä vielä tullut harrastettua kovin paljon, mutta suunnitelmissa olisi reissua jonnekin vähän pitemmällekin.

Vertailun vuoksi vielä suomalaistakin paidattomuutta!

Cartagenasta muuten löytyy älyttömän hienoa katutaidetta graffitien muodossa! Tässä pari kuvaa, kaikkia hienoimpia en ole vielä ikuistanut.

Joku muuten väitti, että espanjalaisten piireihin on vaikea päästä sisälle. Tätä en kyllä allekirjoita, ainakin täkäläiset ovat ulkomaalaisista kovinkin innoissaan! Lähinnä tutustumista vaikeuttaa kielimuuri. Osa espanjalaisista nimittäin ajattelee, että kun ollaan Espanjassa, puhutaan espanjaa! Nojoo, tervetuloa Suomeen. Mutta espanjaa puhuttaessa, ihmisiin tutustuminen ja kavereiden löytäminen ei ole vaikeaa.

Tosiaan, kyllähän se koulukin alkoi! Ehkä parasta koulussa on espanjan kurssi. Kurssilla on loistava opettaja, joka kieliopin lomassa kertoilee aina hyvät ruokapaikat, viikon menovinkit jne. Oppilaitten taso vaihtelee aika paljon, itselläni on ainakin tähän asti ollut tosi helppoa. Muut kurssit ovatkin sitten melkoista seikkailua. Espanjalaiseen tapaan(?) joka ikisen kurssin verkkosivut ovat viimevuotisia tätä tekstiä kirjoittaessa ja mistään ei tahdo löytyä infoa kursseista. Tai no, löytyisihän sitä kirjautumalla sisään koulun sivuille. Ainiin, mutta tunnukset sivuille saa vasta kun on hyväksyttänyt "Learning Agreementin" Suomessa ja rekisteröitynyt kursseille. Ainiin, mutta tämän voi tehdä vasta kun tietää että kaikki kurssit ovat OIKEASTI olemassa tänä vuonna! Ja miten tämä selviää? Helposti! Lähetät vain jokaisen kurssin luennoitsijalle mailia ja kysyt kurssista! (Tämä oli itseasiassa henkilökohtaisen koordinaattorini suusta kuultua). Ta-daa! Paikallisille homma on siis helpompaa, heillä kun ei ole viheliäistä Learning Agreementia jota täytyy juoksuttaa ympäri maapalloa. Jostain syystä tätä kirjoittaessa päässä alkoi soida se pikku kakkosessakin joskus esiintyneen Pelle Hermannin tunnari.

Hmm, mitäköhän muuta täällä on tullut touhuttua.

Cadiz oli "ihan nätti" mesta.

Koska koulun alkuun oli vielä aikaa ja Cartagenassa ei näkynyt muita vaihto-opiskelijoita, kävin vierailulla ystäväni Miran luona Cadizissa! Siinä on muuten hieno kaupunki, suosittelen vierailua jos Etelä-Espanjaan joskus eksyy! Mira oli (omien sanojensa mukaan) taas eksynyt saksalaisten heppujen kanssa samaan seuraan. Aika kuluikin pääosin näiden kanssa hengaillessa ja pippaloidessa. Saksalaiset ovat sinänsä helppoa seuraa, että luonteenlaatu tuntuu olevan yleensä aika samanlainen kuin suomalaisilla. Kaupungissa oli myös jonkin sortin lentonäytös käynnissä, täytyy sanoa että komealta näytti kun helikopterit ja kaksitasot(?) huitelivat pitkin poikin taivasta!

Suomalainen merirosvorommi ja saksalainen koemaistaja.

Espanjan lama näkyy Cadizissakin: patsaillakaan ei ole varaa kenkiin!

Kitarankin menin ostamaan, käytettynä Cash Converters -nimisestä liikkeestä. Hintaa oli 40 euroa. Hintaansa nähden on kyllä ihan hyvä peli, soi hyvin ja tytöt tykkää! Tässä vielä kuva kaunottaresta.

Kuvassa kurvikas espanjatar.

Mutta semmoista tällä kertaa! Viimeksi tuli laitettua kissakuva loppuun niin jatketaan nyt sitten samaa linjaa! Tai melkein, tässä kuva ...liskosta!

gräyr.

Vamos!

Tarinamme alkaa loppukesää lähenevästä Suomesta. Päähenkilömme Joonas on päättänyt lähteä uhkaavaa talvea pakoon Espanjan Cartagenaan, tarkoituksenaan tutustua paikallisiin viineihin, biitseihin, ihmisiin ja kiipeilymestoihin. Ainiin ja jotain puhetta oli myös opiskelusta paikallisessa yliopistossa. Tämä blogi seurailee Joonaksen elämää Espanjassa (ja ehkä sen jälkeenkin). Pääseekö päähenkilömme opiskelemaan? Oppiiko Joonas koskaan Espanjaa? Palaako kalpea suomalainen heti ensimmäisenä päivänä? Näihin ja muihin kysymyksiin saat (ehkä) vastauksen vain lukemalla eteenpäin!

Keskiviikkona jätin hyvästit Suomelle ja suuntasin kohti Espanjaa Ryanairin siivittämänä. Lento sujui mukavasti nukkuen ja perillekin päästiin ajallaan. Ilmastoidusta lentokoneesta ulos astuminen aiheutti melkoista hikoilua, koska olin tilan säästämiseksi pukenut kahdet pitkät housut, sekä takin ja kaksi paitaa päälleni. Lämpöä ulkona taisi olla reilut 30 astetta. Alicanten lentokentältä keskustaan pääsi kätevästi bussilla ja ensi töikseni veinkin kamat hostelliin. Vastaanottotiskille päästyäni heppu tiskin takana kertoi, että 2/3 talon ilmastoinnista on rikki. Kaveri lupasi kuitenkin majoittaa minut seuraavana päivänä ilmastoituun huoneeseen ja epäilyistäni huolimatta piti lupauksensa! Yllättäen ekana iltana olo oli aika nuutunut ja puuhastelut kaupungissa jäivät pieneen iltakävelyyn.

Maisemat Alicanten linnasta käsin

Alicantessa vietin kaksi kokonaista päivää. Heti ensimmäisenä iltana silmääni oli pistänyt läheisen mäen päällä oleva Alicanten linna, joten päätin käydä tarkastamassa sen. Onneksi muuan Uusi-Seelantilainen Jan kertoi "virallisen" reitin linnaan, joten säästyin pahemmilta harhailuilta. Jan itse oli harhaillut edellisenä päivänä puolitoista tuntia turhaan. Sisäänkäynti oli nimittäin hieman piilossa, erään tien vierestä johti kapea mutta piiiitkä tunneli mäen keskelle, josta noustiin hissillä linnaan. Kätevää! Sääliksi käy alkuperäisiä asukkaita, heillä tuskin oli moisia hienouksia käytettävissään. Nousua oli kuitenkin jokusen verran, koska ainakin allekirjoittanut sai hissimatkan aikana korvansa lukkoon. Linnasta näki koko Alicanten, joten reissu kyllä kannatti. Loppupäivä menikin sitten biitsillä makoillessa.

Ranta oli melkoisen täynnä, pääasiassa paikalla oli brittituristeja sekä venäläisiä ja espanjalaisia turisteja. Myöhemmin eräs paikallinen kertoi että jos Alicantessa haluaa olla rauhassa biitsillä, täytyy matkustaa 25 minuuttia keskustasta bussilla rannalle joka on 7km pitkä. Nojoo, sinne luulisi mahtuvan.

Biitsillä aurinko porotti melkoisesti, joten uiminen alkoi tuntua hyvältä idealta. Olin kuitenkin yksin liikkeellä, enkä viitsinyt jättää tavaroitani oman onnensa nojaan. Hetken kuluttua viereeni istahti neljä espanjalaisen näköistä tyttöä. Ajattelin että nyt pääsen harjoittamaan neljän espanjan kurssin voimin hankittua kielitaitoani! Kerroin tytöille että olen yksin matkassa ja kysyin voisivatko nämä vartioida tavaroitani kun käyn uimassa. Vastaukseksi sain kysymyksen: "Do you speak English?" Se siitä harjoittelusta. Tytöt olivat kotoisin Ranskan Nizzasta eivätkä osanneet sanaakaan espanjaa. Sain kuitenkin uimaseuraa sekä tavaroilleni vahdin. Ilokseni täytyy mainita, että ranskalaistytöt olivat jopa nössömpiä kuin minä uimisen suhteen! Vesi oli varmaankin +25-asteista, mutta neidot manailivat rannalla pitkään ennen uimaan uskaltautumista. "PYTÄÄÄÄ!"(tjsp), huusivat nuo keski-Euroopan vesipedot. Ainiin, ihme kyllä allekirjoittanut ei polttanut nahkaansa ensimmäisenä päivänä! Ainoastaan nenä ja posket tosin saivat kauniin, lievän punoituksen kaupungilla kävellessä. Hups.

Allekirjoittanut ja opas. Huomaa kontrasti!

Toisena päivänä hostellissa tutustuin espanjalaiseen Sergioon. Tämä oli lähtenyt Pamplonan helteitä pakoon rannikolle. Sergiosta oli paljon apua, tämä osasi mm. kertoa halvimmat ruokakaupat sekä paljon muuta hyödyllistä. Sergion ja parin brittitytön kanssa menimme päivällä vaihteeksi biitsille hengailemaan. Illalla otimme lähikontaktia espanjalaiseen cervezaan sekä ruokaan. Sergio oli kaikin puolin mukava heppu ja lupasi tulla käymään Cartagenaan kunhan sinne pääsisin asettumaan.
        






Noh, Alicantesta jatkoin siis matkaa Cartagenaan. Matka taittui kätevästi bussilla rannikkotietä pitkin. Espanjassa ainakin bussit tuntuvat muutaman kokemuksen perusteella olevan ilmastoituja sekä ihan hyväkuntoisia. Maisemiakin kelpasi katsella ja hinta ei ollut paha, joten voin kyllä suositella! Muusta joukkoliikenteestä en sitten tiedäkään. Junaa en vielä kokeillut, lippujen hintoja netistä katsellessa silmään pistivät eri yhtiöiden väliset hintaerot. Parhaillaan näyttää siltä että "normaalit" paikallisjunat ovat neljä kertaa halvempia kuin "paremmat" junat!

Cartagenaan saapuessa hikoilu jatkui. Bussiasema kun ei varsinaisesti ole ihan ydinkeskustassa ja olin vähän pihalla suunnasta. Ihmisiltä kyseleminenkään ei oikein tuottanut tulosta, ainakin kolme ensimmäistä vastaantulijaa olivat turisteja itsekin! Myöhemmin selvisi että Cartagena on aika autio kesäisin, kun ihmiset lähtevät lomien ajaksi muualle olemaan ja asumaan. Onneksi pienen harhailun jälkeen silmääni osui paikallinen infopiste. Sieltä löytyikin kätevästi kaupungin kartta jonka avulla hostellikin löytyi.

Hmm, blogin ulkoasua pitää ehkä vähän muokkailla vielä. Mutta tämä vuodatus oli tässä tältä erää, seuraavassa postauksessa sitten mietteitä Cartagenasta. Loppuun vielä kuva kulkukatista. Että ei kai muuta kuin paikallisten tapaan hasta luego!

Mau.